MOVEMBER

Aluksi hieman tietoa Movemberista:

Marraskuussa joka vuosi Movember pyytää miehiä ympäri maailman kasvattamaan viikset. Tarkoituksena on kerätä varoja ja nostaa tietoisuutta miesten terveysongelmista. Movember-viikset kasvatettiin ensimmäisen kerran Australiassa vuonna 2003, ja siitä lähtien Movemberin viesti miesten terveyden puolesta on levinnyt ympäri maailmaa. Movemberilla on viralliset kampanjat Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa, Suomessa, Alankomaissa, Belgiassa, Tanskassa, Norjassa ja Tšekin tasavallassa. Mo Bros ja Mo Sistas ympäri maailman ovat omalla sitoutumisellaan auttaneet Movemberia laajenemaan nykyisen kaltaiseksi liikkeeksi.

Movemberin (kuukauden, joka ennen tunnettiin marraskuuna) 1. päivänä miehet (Mo Bros) rekisteröityvät osoitteessa movember.com puhtaaksi ajelluilla kasvoilla ja omistavat sitten koko marraskuun tyylikkäiden viiksien kasvatukseen. Tukijana heillä ovat myös naispuoliset partnerit ”Mo Sistas”, jotka auttavat Movemberin miehiä keräämään rahaa sponsoreita hankkimalla. Perinteisesti Mo Bros ja Mo Sistas järjestävät Movember-juhlat kuun lopussa iloitakseen tietoisuuden levittämisen ja varainhankinnan tuloksista. Juhlissa valitaan mm. Miss Movember ja Man of Movember.

Meillä oli maanantaina joukkueen kesken rankkari kilpailu. Idea oli, että häviäjä joutuu kasvattamaan viikset. Kuukausi ilman viiksien pois ajelua! Lopuksi tiukan taiston hävisi Paalasen Ville. Pantsen viikset kasvaa kyllä sen verran hitaasti että saa nähdä minkälaiset viikset kuukaudessa kerkiää kasvamaan vai pitäisikö kenties käyttää hieman vaikka viiksiväriä jotta haivenet saadaan näkymään paremmin tai sitten viimeisenä vaihtoehtona on tekoviikset!

Meidän on tarkoitus jatkaa kilpailua koko kauden ajan. Kisa käydään kerran kuussa ja ennen seuraavan kilpailun ratkeamista ei edellisen kisan häviäjä saa ajaa viiksiä pois. Nyt Pantselle sattui hyvä kuukausi koska viiksien kasvatuksen voi selittää hyvin hyvällä tarkoituksella. Mutta se joka joulukuussa joutuu kasvattamaan viiksiä niin siinä riittää varmasti selittelyä joulupöydässä!

Saattaa tosin olla, että joukkueestamme muutama muukin pelaaja lähtee viiksien kasvatusoperaatioon tässä kuussa! Onhan tarkoitus kuitenkin hyvä. Ideanahan on kerätä viiksille sponsoreita ja rahat lahjoitetaan Movember säätiölle. Jos siis joku on kiinnostunut lahjoittamaan rahaa hyvään tarkoitukseen voi asiaan tutustua paremmin linkistä:

MOVEMBER

Ja tietysti jos joku haluaa osoittaa tukensa nimenomaan SaiPan movember kuukaudelle niin me toimitamme kaiken tuen kuun lopussa MOVEMBER SUOMELLE! Ottakaa siis yhteyttä!

- Jere Myllyniemi -

ADT - Testipäivä

Tänään pääsin / jouduin TAAS pissaamaan purkkiin. ADT:n testaajat tulivat meidän iltapäivä treeneihin. Ja kun kyseessä oli maalivahtijää ei siellä yleensäkään ole paljoa pelaajia, joten mahdollisuus joutua testiin oli suuri. Ja arpaonni osui taasen kohdalleni, kunpa joskus lotossakin kävisi samalla tavalla! No eihän siinä sitten mitään voinut kun taas odoteltiin, että kauankohan tällä kertaa kestää. Nyt selvisin vain noin tunnin odotuksella.

Testiin joutujat arvotaan niistä pelaajista jotka sillä hetkellä ovat treeneissä kun ADT:n testaajat tulevat treeneihin. Tällä kertaa tosiaan mahdollisuus joutua oli suuri kun 7 pelaajasta valittiin 5. Mutta jotenkin se tuntuu siltä, että itse olen joutunut melkein joka kerta testeihin. No saahan siitä ne kivat kultaiset kengännauhat joita minulla taitaa olla jo yksi laatikollinen. Tietysti tuona palkintona voisi olla vaikka jotain muuta motivoivaa. Koska kuka uskoisi, että ADT yhdessä Fazerin kanssa lahjoittaa urheilijoille kengännauhoja! Lahjakortti Fazerille tai jotain muuta hyvää olisi varmasti maukkaampaa!

Saa nähdä milloin testaajat tulevat seuraavan kerran? Ehkä taas menee se 2 kuukautta ja pääsen taas kirjoittamaan samaa tekstiä uudestaan! Edelleenkin täytyy kuitenkin todeta, että parempi näin kun jonkun vieraspelin jälkeen jolloin koko joukkue joutuu odottamaan!

- Jere Myllyniemi -

The Voicen Oku Luukkaisen haastattelussa tänään!

Tänään taas maski sai mediahuomiota. The Voicen Päivän Oku oli kiinnostunut maskistani kun siinä esiintyy JVG:n logo ja Jouni Hynysen naama! Niinpä hän haastatteli minua omaan Päivä lähetykseensä. Nettisivuilla maskiani oli tituleerattu SM-liigan erikoisimpana maskina. Ja tämä lämmittää ainakin itseäni. Kesällä kun tilasin maskia Petri Karviselta sanoin, että tehdään semmoinen maski joka ainakin herättää mielenkiintoa. Ja sitä se todellakin on tehnyt!

Tässä linkki The Voicen tekemään tekstiin:

The Voice: Tässä on SM-liigan erikoisin kypärä - maskissa Hynysen naama!

Saa nähdä mistä suunnasta seuraavaksi maskista kiinnostutaan!

- Jere Myllyniemi -

RAMONEDGE / Terätestit

Terve taas!

Alla hieman ajatuksia maalivahdin teristä ja testipäivästä Ramonedgen kanssa!

Meillä oli Ramonedgen kanssa testijää jossa kokeilimme erikorkuisia teriä. Normaali teräkorkeus maalivahdinluistimissa on noin 20 mm. Nyt testattavana oli 20 mm terät tuplaura teroituksella sekä 30 mm ja 40 mm terät "tavallisella teroituksella".

20 mm terät tuplauralla tuntui kyllä ihan hyviltä. Terä uppoaa helpommin jäähän etenkin terävissä käännöksissä. Olen joskus aikasemmin koittanut samantyylisiä teriä, mutta jotenkin se perusura tuntuu itselle sopivammalta!

30 ja 40 mm terät olivatkin se mielenkiitoisempi testaus itselleni. Etenkin 40 mm terät tuntuivat todella korkeilta. Välillä tuntui siltä että jos joutuisi tekemään äkkijarrutuksen niin nilkat saattaisivat mennä ympäri. Mutta se tärkein asia jota tuolla terän korotuksella haetaan on terän saaminen jäähän V-asennossa sekä pystyasennossa tuleva lisäpituus. Sen enempää emme tutkineet esim. kameralla miten se vaikuttaisi kokoon. Mutta muutaman sentin saaminen pituuteen lisää saattaa joskus olla juuri ne puuttuvat sentit! Tosin nykypäivän maalivahtien suurin osa torjunnoista tapahtuu kuitenkin jään kautta.

Perjaatteessa olo ei ollut yhtään hassumpi korkeammilla terillä. Suurimman eron huomasi V-asennossa kun piti potkaista sivuttaisliikkeeseen. Silloin jalan tuominen toisen patjan viereen tuntui hieman vaikeammalta, koska jalkaa joutui nostamaan ylemmäksi jotta sai terän yhtälähelle toista patjaa kuin normaalistikin. Tosin kyseinen asia on lähinnä tottumiskysymys ja varmasti ajan kanssa siihenkin tottuisi.

Myös maila tarvitsee ottaa huomioon teriä testatessa ja etenkin silloin jos terät vaihtuvat pysyvästi korkeampiin. Silloin tarvitsee vaihtaa myös otekorkeutta tai muuten maila ei ole enään samalla tavalla jäässä kuin matalammilla terillä! Kun miettii että muutama sentti tulee korkeutta lisää niin silloin tarvitsee mailan otekorkeuttakin muuttaa parilla sentillä.

Vielä tuntuu kaukaiselta ajatukselta se, että minulla olisi joskus pelissä esim. 40 mm terät, mutta ei mahdottomalta!

Itselläni on tällä hetkellä terät jotka ovat kannasta korkeammat kuin kärjestä. Se tuo peliasentoani hieman eteenpäin. Lisäksi jäissä liikkuessani saan hieman enemmän voimaa potkuun koska koko terä pysyy pikkuisen pidempään jäässä jolloin saan koko potkun voiman painettua koko terälle.

Tämähän on hieman semmoista pilkun viilausta mutta jos näillä asioilla pystyy edes 1 - 2 kertaa kaudessa pääsemään nopeammin kiekon eteen on se sen arvoista!

- Jere Myllyniemi -

R.I.P Jaroslav Lokomotiv

Tämmöiset tapahtumat herättää miettimään kuinka pienestä tämä elämä on kiinni. Ja mitenkä meidän jokaisen tarvitsisi pystyä nauttimaan jokaisesta hetkestä tässä maailmassa. Koska koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen hetki!

Ja ennen kaikkea he olivat menossa pelaamaan "vain" jääkiekkoa!

Nyt pidän pienen hiljaisen hetken yksin omissa ajatuksissani ajatellen Jaroslavin pelaajia!

KIEKKOKAUDEN STARTTI

Terve taas kaikille lukijoille. Kesä on taas vierähtänyt ja edessä on jälleen kerran uusi ja mielenkiintoinen kiekkokausi. Harjoituspelejä meillä on ollut jo jonkun verran ja takana on myös mielenkiintoinen Riikan reissu. Ja edessä viikon päästä odotteleekin jo erittäin mielenkiintoinen kiekkokausi!

Riikan riessu oli mielestäni erittäin hyvä. Se kasvatti joukkuetta paljon yhteen. Ja erityinen kiitos myös seurajohdolle joka halusi järjestää meille kyseisen reissun, huolimatta viimeaikaisista huonoistakin uutisista. Reissu itsessään oli mielestäni erittäin tärkeä joukkueelle ja sen yhteenkasvamiselle. Peleissä vauhti oli kovaa ja vastustaja joukkueissa vilisi paljon tuttuja nimimiehiä. Mutta mielestäni silti pärjäsimme hyvin kun mietitään, että vastassa oli kuitenkin pelkästään KHL joukkueita. Toki emme olleet tyytyväisiä siihen, että emme voittaneet yhtään peliä reissussa ja jokaiselle pelaajalle jäi varmasti myös parannettavaa. Mutta näin jälkeenpäin kun on päässyt rauhoittumaan ja miettimään hetken pelejä joita siellä pelasimme niin mielestäni ainakin meidän projekti on menossa oikeaan suuntaan. Sen enempää ei mielestäni kannata jäädä murehtimaan Riikan reissua. Fakta on kuitenkin, että jos olisimme päästäneet vähemmän maaleja ja oltaisiin tehty muutama maali enemmän niin voittoja olisi tullut. Tästä pitää ottaa muutama koppi vielä kesän kahteen viimeiseen harjoitusotteluun jotta voimme lähteä hyvällä ja nousujohteisella pelillä kauden alkuun.

Kyllähän siellä Riikassa myös sattui ja tapahtui:

Ensinnäkin sakkovastaava Aarnio otti itse myöhästymissakon jo lentokentällä koska hän ”meinasi” unohtaa joukkuehupparin hallille.

Kun pääsimme lentokoneeseen joukkueen kovana puhujana tunnettu Jarno ”Lipari” Lippojoki hiljeni koko lennon ajaksi. Saman huomasimme myös takasin tullessa. Erityisen hiljaa Lipari oli Riikan päässä kun koneen kapteeni käski irroittamaan vielä turvavyöt tankkauksen ajaksi, vaikka me muut yritimme keventää tunnelmaa sanomalla mm. ”päästään nopeammin juoksemaan koneesta pois jos tankkauksessa sattuu jotain kun ei ole turvavöitä”!

Ja se meidän bussikuski. Tuntui että jos hän oli sanonut matka kestävän 15 minuuttia niin se silloin kanssa kesti 15 min! Vaikka hotellilta hallille tai hallilta hotellille olisi päässyt 5 min hän päätti kiertää varmaankin toiselta puolen Riikaa jotta saadaan kilometrit ja tunnit täyteen. Tai sitten hän halusi olla ystävällinen meille ja ajoi aina kaupunkikierroksen!

Hauskaa oli myös huomata kuinka Brian Salcido katseli näköalahississä mielummin hissin ovia kuin hienoja maisemia kaupunkiin. Ehkä siellä ovissa näkyi jotain mikä itseltäni jäi huomaamatta!

Lisäksi meidän matkaoppaalla, en halua paljastaa tässä tapauksessa nimiä mutta kyseinen herra tunnetaan myös Mr. Etelä-Saimaana vuosimallia 2011, oli onneksi aina kartta mukana. Ja jos näytti siltä, että ei oltu kartalla niin matkaopas päätti levittää kartan maahan, astui itse kartan päälle ja pyysi myös kaikkia muitakin kartalle (tätä saa koittaa myös kotona)!

- Jere Myllyniemi -

ADT - Testipäivä

Tänään pääsin / jouduin pissaamaan purkkiin. ADT teki iskun meille treeneihin. Yllättävää kyllä arpa osui jälleen kerran minuun. Viimeisen 2 kauden aikana arpaonni on napsahtanut jo 3 kertaa.

Tällä kertaa kesti 2 tuntia ennen kuin sain hommat tehtyä! Takana oli kova luistelutreeni ja olin hikoillut paljon nesteitä kropasta, jonka vuoksi jouduin tankkaamaan aika paljon vichyä. No saihan siitä taas palkkioksi kultaiset kengännauhat! Eli kyllä kannatti!

Tosin olihan meillä testaajien kanssa aikaa rupatella urheiluasioista ummet ja lammet! Saa nähdä koska pääsen / joudun uudestaan testattavaksi!

Tällä tavalla on ihan hyvä joutua testiin mutta kauden aikana jonkun vieraspelin jälkeen kun tulee ADT:n testaajat paikalle niin se ei ole niin mukavaa. Muu joukkue joutuu aina odottamaan niitä jotka testiin joutuvat ja siinä saattaa välillä kestää kauankin ennen kuin saa testit tehtyä. Siinä sitten loppu joukkue odottelee bussissa, että koska sitä päästään lähtemään. Ja jos sattuu vielä olemaan joku pitkä pelireissu niin siitä saattaa helposti tulla pitkä yö! Mutta hyvän asian eteen ADT tekee hommia, siitä ei saa valittaa!